Poika aloitti eilen siviilipalvelukseen liittyvän kuukauden mittaisen koulutusjakson. Sen jälkeen hän siirtyy suoraan palveluspaikkaansa, jonka hän on hankkinut itse. Tästä hyvästä poika sai heti yhden päivän kuntoisuuslomaa; siis siitä hyvästä, että teki työn viranomaisten puolesta.
Hiljainen kamppailu militarismia ja asekeskeistä konfliktinratkaisua vastaan jatkuu perheessämme jo toisessa polvessa. Aikaisemmat polvet taistelivat toisin: isäni jäi isättömäksi 4-vuotiaana, kun hänen isänsä katosi jäljettömiin jatkosodassa. Viemme joka kevät kukkia haudalle, johon isoisäni nimi on kaiverrettu. Minulle käynti muistuttaa sodan järjettömyydestä ja pakottaa miettimään, kuinka pieniä sodan aikaiset vahingot ovat sodan seurauksiin verrattuna.
Aloitin oman siviilipalvelukseni myös syyskuun alussa, mutta 28 vuotta sitten! Silloin ei ollut erillistä koulutusjaksoa, mutta koko palvelus oli vuoden mittainen niin kuin nykyäänkin. Suoritin palvelukseni pienen kunnan kunnantoimistossa mmun muassa esityslistoja ja pöytäkirjoja kirjoittaen. Palvelusaika oli tehokas kunnalliselämän kurssi.
Siviilipalvelus on esimerkiksi asevelvollisen ajankäyttöä vertailtaessa vapaampaa kuin asepalvelus. Myös kuri työpaikoilla on "siviilikuria". Palvelusaika on kuitenkin kaksinkertainen lyhyimpään asepalvelukseen verrattuna.
Minusta sivarin rangaistusluonne ilmenee palvelusajan pituutta paremmin siinä, että paikkoja ei ole tarjolla ja että aseistakieltäytyjän pitää itse hankkia palveluspaikkansa. Moni paikka ei myöskään tarjoa asuntoa, joten sekin pitää hankkia itse. Nuorimmat asuvat näin helposti kotonaan suorittaessan palvelusta, mikä puolestaan lisää eri palvelusmuotojen välistä eroa.
Siviilipalveluspaikkoja on tarjolla liian vähän. Aseistakieltäytyjien liiton mukaan (kirje sivareille 27.5.2010) Lapinjärven legioona (palveluspaikkaa koulutuskeskuksessa odottavat sivarit) kasvaa. Esimerkiksi kotikaupunkimme Salo ei ota tänä vuonna ainuttakaan sivaria. Säästösyistä? Toivottavasti kyse ei ole asenteista!
Siviilipalvelus on jo niin pitkäaikainen ja olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa, että ei luulisi olevan vaikea järjestää sitä kunnolla. Palveluspaikka hyötyy puoli-ilmaisesta työvoimasta. Sairaanhoitopiirit esimerkiksi oikein varta vasten hakevat koulutettuja sivaripsykiatreja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti