Kävin hautausmaalla, kotikadun toisella puolella, haudalla, jolla käyn näihin aikoihin joka vuosi. Nyt olin pari päivää myöhässä "merkkipäivästä". Kaksi koulukaveria kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 21. syyskuuta 1976, heti lukion alussa.
Oppikouluaikana pojilla oli bändi, jolle minä tein muutamia laulutekstejä. Kun ensimmäinen runokokoelmani ilmestyi, 30 vuotta onnettomuuden jälkeen, kävin haudalla ikään kuin kertomassa asiasta: tähän on tultu. En usko, että kuoleman jälkeen on toista elämää tai ylipäätään mitään. Meistä jää se, minkä jälkeen jäävät meistä muistavat ja tietävät. Tässä tapauksessa muisto yhteisestä tekemisestä ja kipinä, joka hehkuu edelleen.
Nyt saatoin "kertoa" pojille, että Pyrhösen Kari oli juuri laittanut sähköpostissa demon jo toisesta laulusta, jonka hän on säveltänyt runooni (toisesta kokoelmasta). Tähän on tultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti