Väärillä raiteilla

... nopeimmat junat eivät pysähdy täällä.
Anna Puu ei taida laulaa hänelle laitettua radiohittiä Salon rautatieasemalla. Siellä nopeimmatkin junat pysähtyvät niin pitkäksi aikaa, että hitaimmatkin matkustajat ehtivät mukaan.
Junan tuloa tai lähtöä odotellessa on aikaa keksiä junailufirmalle uusia myyntilauseita.

x x

VR, varrotaan risukossa.
Odotamme vastaantulevaa junaa. Pahoittelemme viivästystä.
Mitä sitä pahoittelemaan. Enemmän pahoiteltavaa olisi, jos vastaantulijaa ei odotettaisi!

x x

VR, vaihtovaatteet repussa.
Interrail on säilyttänyt suosionsa. Nuoria reilaajia on vähemmän kuin ennen, mutta vähän vanhemmat ovat löytäneet junamatkailun. Kaikilla ei ole kiire.

x x

VR, vaikeuksia radalla.
Nopeat junat joutuvat hidastelemaan veden, lumen, jään, sumun ja muiden luonnonolosuhteiden takia. Joskus myös teknisistä syistä.
Radan varressa seisoo muitakin puita kuin Anna. Tänä syksynä on puhuttu puiden lehdistä, jotka liukastuttavat kiskoja. Radan varren metsätyyppi voidaan uusia pidon parantamiseksi. Havuja perkele!

x x

VR, väärillä raiteilla.
Juna kulkee Salon ja Helsingin välillä väärillä raiteilla. Suorempia suunnitellaan.
Esa-rata on linjattu niin, että Salon rautatieaseman jälkeen se oikaisee Uudellemaalle Muurlan kautta, vaikka homonyymin takia pitäisi syistä pitäisi mennä kohti Kiskoa.
Ensimmäinen tunneli tehdään Uskelan kirkonmäen läpi. Asukkaiden mielestä hanke pitäisi haudata.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.10.2010

Hiilijalka pilkahtaa

Ollaan optimistisia: ihminen tuhoaa luontoa tiedostamattaan ja yrittää pelastaa sitä tietoisesti. Sen tähden laaditaan lakeja. Toisaalta on tärkeä tietää, minne mummo laski laskiämpärinsä, toisaalta valtiot ja yritykset voivat puliveivata päästökaupoille.
Myös valistuksen uskotaan vaikuttavan. Kun Mikki Hiiri Georg Malmstenin vanhassa lastenlaulussa kävi mättähältä mättähälle, pikkujalka pilkahti.
Ne olivat toisia aikoja ne. Laulu pitää päivittää opettavaiseksi nykyvaatimusten mukaisesti. Niinpä Mikki hyppelee yli soiden laulu soiden ja huomaa, että turpeet on poltettu ja että pikkujalan sijasta pilkahtaa jättimäinen hiilijalanjälki.
Alkuperäisessä laulussa kerrotaan iloisena asiana, että päiväkulta kuumoitti. Nyt sekin kertoisi ilmaston lämpenemisestä.

x x

Suomalaisen ekologinen jalanjälki on yli kuusi hehtaaria. Suurin selittäjä on hiilijalanjäljen kasvu, joka taas selittyy uusiutumattomien luonnonvarojen polttamisella.
Ja uutta poltettavaa etsitään koko ajan. Turvepaikan hakijat lisääntyvät.
Suomi kuuluu maailman vauraimpiin maihin. Olemme vippejä ja elämme jatkuvasti yli luonnonvarojemme. Samaan aikaan viidakossa trooppisten lajien määrä vähenee.
Uusiakin lajeja syntyy, niin kuin F1. Formulaosakilpailuja järjestetään myös tropiikissa.


x x

– Oletko sinä lainkaan huolissasi ekologisesta jalanjäljestä ja ilmaston lämpenemisestä?
– Miten niin?
– Ajattelen vain, kun ajelet lyhyetkin matkat omalla autolla.
– Ei yksi päästö kesää tee.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.10.2010

Nobelin jälkeen

– Kirjallisuuden Nobelin sai sitten Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, maailmankuulu kirjailija Perusta.
– Minä en palkinnoista perusta. Taide ja kilpailu eivät sovi yhteen.
– Miksi eivät?
– En ole ikinä voittanut.
 

x x

Nobelin kirjallisuuspalkinto on arvokas tunnustus, mutta rahassa mitattuna se ei ole kovin suuri, seitsemäsosa suomalaisen loton jättipotista.
Ja mikä ikävintä, Nobelin eteen täytyy tehdä työtä. Kirjallisuuspalkintoa ei saa, jos ei kirjoita kirjoja.
Kaikkien Nobel-palkintojen säännöt eivät ole yhtä tiukkoja: dynamiittitehtailijan perikunnalta saa rauhanpalkinnon, vaikka sotii.

x x

Nobel-palkintojen keskellä on tärkeä muistaa, että tänään on suomalaisen kirjallisuuden päivä ja että suomalainenkin on voittanut kirjallisuuden Nobelin: Frans Emil Sillanpää vuonna 1939.
Sofi Oksasen nimi oli kuulemma esillä tämän vuoden spekulaatioissa. Muuta saako Sillanpää vielä Oksasesta seuraajan? Sitä ei voi kukaan taata.
 

x x

Loton jättipottiin tai Olli-Pekka Kallasvuon erorahaan verrattuna Nobelin kirjallisuuspalkinto on pientä, mutta suomalaiselle kirjailijalle miljoona euroa on iso raha.
Harva kirjailija rikastuu kirjoilla. Useimmat ovat romaanikerjäläisiä.

Pakina julkaistu

Salon Seudun Sanomissa 10.10.2010

Miinalaiva Somalia

Syksy on jakomielinen vuodenaika: hellekuukausien jälkeen pitäisi uhkua tarmoa,  mutta kasvava pimeä ahdistaa. Kesä on sittenkin vain tuokio kevätväsymyksen ja kaamosmasennuksen välissä.
Vanha salolainen ihmettelee joka syksy, mikä täällä tuoksuu. Vastaus on, että ei mikään. Sokeritehdas on kiinni, eikä makea melassi ole enää muutamaan vuoteen ryydittänyt Salon syksyä. Hajuttomuuden haistaa.
Markkinat tulivat ja menivät, mikä viestii vääjäämättä, että on syksy. Murhemieltä vastaan voi taistella sokerihumalalla. Normaalisti makeisia myydään kilohinnalla, mutta markkinoilla mittana on metri. Ostaako lakritsia kilo vai metri? Otetaan kilometri.
Ei auta. Puut loimuavat, mutta niissäkin palaa alakulo. Maailma värikäs, mieli harmaa.
Joskus pakinoitsija puristaa hiilestä ikuisen timantin. ”Syksy saa, minä en”, kirjoitti nuorena kuollut Pekka Haukinen Johnny Walker -nimimerkillä 1960-luvulla. Lyhyen virkkeen humoristisuus rakentuu verbin monimerkityksellisyyden ja seksuaalisen viittauksen varaan. Lopputuloksena on alavireinen aforismi.
Mutta ei alistuta. Taistellaan valoisalla mielellä päälle painuvaa pimeyttä vastaan.
Maailmassa on niin paljon hyvää, esimerkiksi se, että miinalaiva Pohjanmaa lähteen Somalian rannikolle. Ajatelkaa, jos kävisi päinvastoin ja miinalaiva Somalia seilaisi Pohjanmaan rannikolla. Siellä on tosin kokemusta merirosvoista; pelättiinhän Rosvo-Roopea aina Kokkolassa asti.
Tällä tavalla myönteisesti ajattelemalla syksyn voi voi selättää.
Ota syksy omaksesi! Se on sinun vuodenaikasi!
Se on sun syys!

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.10.2010