Urho Kekkosen loiston vuosina suomalaisten terveyttä kohennettiin Pohjois-Karjala-projektilla. Vai pahennettiin? Ainakin Pohjois-Karjalan väkiluku laski.
Pekka Puska alkoi 1970-luvulla määritellä terveellistä ruokavaliota. Siihen asti ravintoasioihin oli suhtauduttu leväperäisesti, mutta Puska opetti, että erityisen vaarallisia ovat eläinperäiset rasvat.
Läskin ja voin vähentäminen kevensi erityisesti rahvaan ruokapöytää. Yhteiskunnan kermaa ei tarvinnut valistaa.
Makuja on monia, mutta ruoka-asiat eivät ole tieteellisestikään tarkastellen yksiselitteisiä. On väärin yleistää, että rasva olisi pahasta, sillä rasvoja on erilaisia niin kuin ihmisiäkin: tyydytettyjä ja monityydyttämättömiä.
Viimeksi MOT-ohjelma kyseenalaisti Pekka Puskan rasvaoppeja. Kovat rasvat eivät ehkä olekaan niin epäterveellisiä kuin on uskottu, mutta ainakin kovaa rasvaa on vaikea levittää pehmeälle leivälle.
70-luvulla ravitsemusasiat olivat yksinkertaisempia kuin nykyään. Ihraa saatiin porsaasta ja täysmaitoa lehmästä. Ei tarvinnut miettiä calzonen täytteen ravintoarvoa tai kikhernetahnan koostumusta.
On hullunkurista kinastella vuonna 2010, opetettiinko suomalaiset 40 vuotta sitten syömään väärin. Rasva ällöttää monia niin, että tihkuva läski ja paksu voi saadaan takaisin ruokapöytään vain väkevällä mainoskampanjalla. Hinta olisi suolainen.
Syvälliset muutokset ruokailutottumuksiin vievät vuosikymmeniä, mutta eroja voi havaita vuodenaikojenkin välillä.
Keväällä kaikki haluavat laihduttaa ja kiinteytyä rantakuntoon.
Syksyllä kaikki on toisin. Päivä lyhenee, sää kylmenee, talvi lähestyy, ja ihminen tarvitsee vararavintoa.
Syysyönä on syy syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti