Suomalaisten koululaisten on pakko opiskella niin kutsuttua toista kotimaista kieltä: suomenkielisten ruotsia ja ruotsinkielisten suomea. Kumpikin jäätyy pakkasessa kiinni rautaan.
Joitain vanhempia ärsyttää, että lasten on lain mukaan pakko lukea ruotsia. He haluaisivat pakottaa jälkeläisensä opiskelemaan jotain muuta, suurempaa ja hyödyllisempää kieltä.
Ajoittain koululaitosta moititaan siitä, että se eristäytyy muusta maailmasta. Koulu on kuitenkin samanlainen kuin mikä tahansa työpaikka. Siellä on pakko tehdä yhtä ja toista, mistä ei pidä.
Pakkoruotsin puolustajat kysyvät, miksi koulun kaikki muut pakkoaineet eivät närästä niin kuin ruotsin kieli.
Kotitalouden pakkopulla, liikuntatuntien pakkoliikkeet, tekstiilitöiden pakkopaidat, fysiikan pakkovoima; onhan noita.
Ja miksi teknisestä työstä ei voida vapauttaa niitä, joiden nikkarointi ei suju niin kuin Strömsössä, jonka pakkoruotsista tykkäävät suomenkielisetkin.
Oppiaineiden välinen vertailu on turhaa. Vieraassa maassa vieraalla valuutalla maksettaessa on hyötyä sekä koulun pakkokielistä että pakkolaskuista.
Maailmassa on lähes seitsemän miljardia ihmistä. Heistä noin viisi miljoonaa puhuu suomen kieltä, och cirka tio miljoner människor har svenska som modersmål. Maailmassa on monia paljon suurempia kieliä kuin Pohjois-Euroopassa puhutut.
Suosittuja Tintti-sarjakuvia on jo pitkään voinut lukea sekä suomeksi että ruotsiksi. Olemme olleet etuoikeutettuja, sillä vasta nyt intialainen Ajay Magon sai käännettyä jokaisen Tintin hindin kielelle. Hindiä puhuu Intian niemimaalla 350 miljoonaa ihmistä.
– Hindistä tulee Suomen kouluihin kuulemma uusi pakollinen kieli, jotta meiltä valmistuisi liike-elämän tarpeisiin osaajia Intian markkinoille.
– Älä skoijaa! Tuo on vain turbaani legenda.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 5.12.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti