Isänpäivä

– Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen...
– Taas joku vanha vitsi!
– Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen viettävät isänpäivää marraskuussa. Melkein kaikkialla muualla isänpäivä on kesällä.
Suomessa juhlitaan isää, kun on synkin syys, vaikka isyys on enimmäkseen iloinen asia. Vaikeitakin aikoja on: esimerkiksi, kun lapset aikuistuvat. Silloin huutaminen ja kakaramainen kiukuttelu loppuvat. Myös lasten käytös muuttuu.
Vanhempien kuuluu kasvattaa lapsiaan, mutta vanhemmuus kasvattaa myös vanhempia – ja isyys kasvattaa isää, kokemuksen mukaan keskimäärin kilon vuodessa.
Isänpäivä on alunperin amerikkalainen keksintö. Pohjoismaihin sen juurruttivat ruotsalaiset kauppiaat. He ajattelivat, että vuodessa pitää olla yksi päivä, jolloin perhe ei naura isälle, joka yrittää koota huonekaluja.
Isänpäivä on kaupallinen juhla, esijoulu. Se ei haittaa isää. Hän tietää, että rakkaus on hienointa, mitä rahalla saa.
Isänpäivä on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä kohta 25 vuotta. Joissain perheissä isä on liputettu ulos, mutta suurimmassa osassa lapsiperheitä on edelleen kaksi vanhempaa, jotka jakavat huushollin askareet  epätasaisesti. Äiti tekee yleensä kotitöitä kaksi kertaa niin paljon kuin isä.
Isiäkin on monenlaisia. Jotkut tekevät kotitöitä hyvinkin paljon, mutta kyllin ei voi korostaa, että he eivät tee itsestään suurta numeroa.
Lasten kasvaessa isä ei voi muuta kuin kunnioittaa lastensa itsenäisyyttä ja toivoa, että lapset tekisivät itsenäisesti niin kuin isä haluaa.
– Miten isä voi olla aina oikeassa?
– Koska hänellä on asioista isäpiirin tietoa.