Panelikeskustelu Helsingin kirjamessuilla 31.10.2010.
Keskustelijoina Sanna Nyqvist, Jarkko Tontti ja Arto Virtanen.
Puheenjohtajana Karo Hämäläinen.
Osallistujien monitoimisuus teki panelin kokoonpanosta mielenkiintoisen.
- Karo Hämäläinen on kirjailija, kriitikko ja toimittaja, Arvopaperi-lehden toimituspäällikkö
- Jarkko Tontti on kirjailija, kriitikko ja lakimies, mm. Suomen Penin varapuheenjohtaja
- Sanna Nyqvist on kirjallisuudentutkija ja kriitikko
- Arto Virtanen on kirjailija ja kriitikko
Keskustelun lähtökohta oli ajatus, että kritiikit vähenevät ja ne ovat aina vain lyhyempiä ja huonompia.
Jarkko Tontista kritiikki on lukemisen asento.
- Karo Hämäläinen on kirjailija, kriitikko ja toimittaja, Arvopaperi-lehden toimituspäällikkö
- Jarkko Tontti on kirjailija, kriitikko ja lakimies, mm. Suomen Penin varapuheenjohtaja
- Sanna Nyqvist on kirjallisuudentutkija ja kriitikko
- Arto Virtanen on kirjailija ja kriitikko
Keskustelun lähtökohta oli ajatus, että kritiikit vähenevät ja ne ovat aina vain lyhyempiä ja huonompia.
Jarkko Tontista kritiikki on lukemisen asento.
”Kritiikin teko on ollut minulle kirjailijakoulu,” sanoi Tontti.
Arto Virtaselle kriitikkous on ainoa tapa lukea kaunokirjallisuutta: ajatukset selkiytyvät, kun kirjoittaa lukemastaan.
”Jos kirja on niin viihteellinen, että se ei synnytä ajatuksia, kirja on turha,” Virtanen niittaa. ”Kirjan täytyy avata uusi ikkuna maailmaan.”
Tontti pyrkii lukemaan kirjan ensin ja vasta sen jälkeen siitä kirjoitetun kritiikin.
Kritiikki on kirjallisen keskustelun muoto. Mistä kirjallisuus elää, jos kritiikit loppuvat? kysyi Virtanen.
Sanna Nyqvistin mukaan kritiikit ovat ainoita lehtikirjoituksia, joissa aidosti yhä puhutaan kirjallisuudesta. Kritiikki innostaa lukemaan kirjoja.
”Lehtien kirjailijahaastatteluista puhutaan mistä muusta hyvänsä, mutta ei kirjailijan työstä ja kirjallisuudesta,” moitti Nyqvist.
Virtanen oli kriittisempi kuin muut panelistit. ”En lue kritiikkejä, jotka ovat alle 2 000 merkin mittaisia. Sellaiset eivät pääse syvälle vaan ainoastaan esittelevät kirjan.”
Tontti oli armollisempi: ”Maailma on niin kamala paikka, että on hyvä, että kirjoista edes tiedotetaan. Ajatelkaa vaikka Suomen Kuvalehden lyhyitä pätkiä.”
Paneelin puheenjohtaja Karo Hämäläinen täsmensi: ” Ne ovat kolme teosta, tittelitietojen kanssa 1 450 merkkiä.” Hämäläinen kirjoittaa puheena olleita lyhyitä arvioita.
Arto Virtanen kertoi alkaneensa kirjoittaa kritiikkejä uudelleen 2000-luvulla. Hän kirjoittaa nykyään 10-15 kritiikkiä vuodessa.
”Kun en toiminut kriitikkona, en saanut kirjoja luettua. Ne jäivät aina kesken, koska minulla ei ollut niihin liittyvää tehtävää. En harrasta viihteellistä vapaa-ajan lukemista,” sanoi Virtanen.
Nyqvist lainasi lukion äidinkielen opettajaansa Vuokko Eskolaa määritellessään hyvää kirjaa:
”Kun kysyin opettajaltani, mitä vaaditaan laudaturin ylioppilasaineelta, hän sanoi, että siitä kuuluu helähdys.”
”Joskus harmittaa, että en ole pystynyt siirtämään lukijalle sanoiksi helähdystä, jonka olen kirjasta kuullut.”
Nyqvistin mielestä ”huonokin” kirja voi olla kiinnostava.
”Kirja voi epäonnistua jollakin kiinnostavalla tavalla, joka sanoo jotain ajasta ja muusta kirjallisuudesta.”
Jarkko Tontti korosti, että kriitikon pitää ottaa huomioon eri genret ja niiden ominaispiirteet.
”Hyvä, että kritiikkejä kirjoitetaan myös viihdekirjallisuudesta, eikä pelkästään taidekirjallisuudesta. Viihdettä pitää arvioida sen omassa lajityypissä.”
Toisaalta Tontti hieman kyseenalaisti koko lajityyppiajattelua.
”Kustantajat survovat kirjoja ja kirjailijoita lajityyppeihin. Esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun kirjat ovat aina dekkareita, vaikka niissä on muitakin arvoja.”
Lajityypeistä puhuttaessa Nyqvist arveli, että haastavinta olisi arvioida nuorten- ja lastenkirjoja.
”Kirja pitää lukea kirjan ehdoilla.” sanoi Virtanen.
Kriitikon perisynneiksi Tontti mainitsi sen, että kirjasta tehdään alusta, jolta kriitikko laukoo omia näkemyksiään maailmasta ja sen, että kirjoitetaan kirjailijasta, ei kirjasta.
Tontti ja Virtanen suhtautuvat arvioitavaksi saamiinsa kirjoihin eri tavalla.
”Jos en pidä kirjasta, palautan sen. Olen silloin väärä ihminen arvostelemaan kirjaa,” vakuutti Tontti.
”Minä en palauta. Kun valikon kirjan arvioitavakseni, minulla on odotuksia sen suhteen,” sanoi puolestaan Virtanen.
Tontti, Virtanen ja Hämäläinen ovat sekä kriitikkoja että kirjailijoita.
Miten kirjailija lukee kritiikkejä?
”En kaipaa aina kehuja. Hienointa on, jos kriitikko löytää kirjasta jotain, mitä kirjailija itsekään ei ole välttämättä ajatellut,” sanoi Tontti.
x x
Itselläni on edellisen tekstin loppuun kirjaamastani Tontin ajatuksesta ikävä kokemus. Toisen runokokoelmani Tuuli vei kuistilta hatun yhdessä osiossa kirjoitan lapsuudesta. Kriitikko (Turun Sanomissa) tulkitsi, että kyseessä on kesämökin peruskorjaus!
x x
Itselläni on edellisen tekstin loppuun kirjaamastani Tontin ajatuksesta ikävä kokemus. Toisen runokokoelmani Tuuli vei kuistilta hatun yhdessä osiossa kirjoitan lapsuudesta. Kriitikko (Turun Sanomissa) tulkitsi, että kyseessä on kesämökin peruskorjaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti