tiistai 24. elokuuta 2010

Kokosin tähän asti Muistikirjanpidossa julkaisemani tekstit yhteen postaukseen.


Kysellään missä häät pidetään

– Olet kuulemma menossa naimisiin.
– Kyllä. Enkä ainoastaan minä, vaan myös tuleva puolisonii.

Niinpä niin. Kaksinnaiminen on rikollista ja yksinnaiminen mahdotonta.
Siitä huolimatta avioliittoja solmitaan. Etenkin kesä on rakkauden ja suurten tunteiden aika. Moni keväällä vapaa on syksyyn mennessä nainut.

Kun päätös avioitumisesta on tehty, kysellään, missä häät pidetään. Vannotaanko valat kirkossa vai maistraatissa?
Kirkollisten vihkijöiden silmissä kaupat ja naimakaupat tuntuvat olevan samanarvoisia. Kirkkohäiden hengellisen tunnelman kuitenkin aistii, vaikka ei olisi uskovainen. Myös maistraatissa voi olla hyvä henki. Riippuu henkikirjoittajasta.

Vihkikaavoissa on pelivaraa. Mitä lyhyempi kaava, sitä varmemmin avioliitto kestää pitempään kuin häät.
Paineet ovat kovat: toisaalta sitoutuminen pelottaa, toisaalta yksinkään ei ole hyvä olla. Vaikka vihkikaavaa voidaan modifioida, sen kysymys rakastamisesta on kovin ehdoton.
Oikeuksistaan tietoinen kuluttaja haluaa vaihtoehtoja:

Tahdotko rakastaa
 a) myötä- ja vastoinkäymisissä
 b) tämän illan
 c) aina välillä

d) itseäsi

– Siviilivihkiminen kuulostaa karulta. Kai te sentään pukeudutte juhlavasti?
     – Ihan vain siviilivaatteisiin.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.8.2010



Hyvää koulua

- Haloo. Opettajanhuoneessa.
- Onko rehtori tavattavissa?
- Minä olen.
- Meidän poika tuli kotiin housut revenneenä ja reppu rikki ja repussa lappu, jossa käskettiin soittaa teille.
- Tiedän tapauksen. Hän alkoi hakata ja potkia pihalla, ja meitä tarvittiin pari opettajaa rauhoittamaan.
- Meidän poika? Ei ole totta. Ei se tuollaista ole kotona oppinut. Kaikki on koulun syytä.
- Mutta vastahan koulua on käyty pari päivää!
- Älä, ämmä, selitä. Paras, että tulen itse sinne antamaan vähän asennekasvatusta.

x x x

Koulujen alku paljasti taas suomalaisen yhteiskunnan luokkaluonteen. Alaluokkalaiset menevät alakouluun ja yläluokkalaiset yläkouluun. Lukio on luokaton, eliittilukiokin.
Jakautuminen jatkuu peruskoulun jälkeen. Lukioon valitaan harrastajakoululaiset. Toisesta puolesta ikäluokkaa tulee ammattikoululaisia.

x x x

- Mitä teidän kyläkoulullenne kuuluu?
- Lakkautusuhka on edelleen päällä.
- Jatkatteko taistelua?
- Kyllä. Koulu on kylän sydän. Siitä pidetään kiinni, vaikka oppilaitakaan ei olisi.
- Mutta eikö kaupunki leikannut teiltä jo melkein kaikki määrärahatkin?
- Kyllä. Yhden ihmisen palkkaan ne sentään riittävät, ja me saimmekin oikein hyvän tyypin. Hän sekä opettaa että laittaa lapsille ruuan.
- Kuka sellaiseen suostuu?
- Pedakokki.
Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.8.2010

maanantaina 2. elokuuta 2010


Uutinen ja runo

"Kansainvälinen rypäleaseet kieltävä sopimus on tullut voimaan. Suomi ei ole hyväksynyt sopimusta, jonka yli puolet maailman valtioista on allekirjoittanut. Suomen kannan mukaan rypäleaseet ovat tärkeä osa maavoimiemme iskukykyä." - Nelosen uutiset 1.8.2010



Turvamies puhuu kaulukselleen:
tänään hallituspalatsin seinustalla
aurinko hehkui kuin nukkuva lapsi.

Mustat autot ajavat
kaupungin halki
ikkunat auki,
ja pääministeri lentää
omin siivin kotiin,

missä maamiinoista nousee perunanvartta
ja rypälepommeista satoisa köynnös.

(Tuuli vei kuistilta hatun, Enostone 2009)

Kirjat kiinnostavat - ja kirjailijat
"Kirjojen ympärillä on kokonainen kirjaelämä. Ja haluan olla siitä osallinen. Kirjailijat elävät kirjallisuutta, ja kun he avaavat elämänsä meille, myös kirjallisuus näyttäytyy uudella tavalla."
Näin kirjoitti toimittaja Jussi Ahlroth Helsingin Sanomissa (29.7.2010).
Minä myös! Minäkin halua olla osallinen kirjaelämästä. Toivottavasti mahdollisimman harva kirjailija ajattelee lukijalle riittävän, että kirjoittaa kirjoittaa kirjoja.
Arvostan kirjailijoita, jotka ovat valmiita puhumaan työstään, arvoistaan, tavoitteistaan. Ei kirjailija ole muita ihmisiä huonompi; hänen työstään on yhtä kiinnostava kuulla kuin muidenkin ihmisten työstä.
Ne kerrat, jotka olen päässyt puhumaan omista kirjoistani ja kirjoittamisestani tai toimittajan työstä, ovat olleet antoisia minulle ja palautteen perusteella myös kuulijoille. Oma ajattelu selkiytyy, kun asioista joutuu puhumaan muille. Omaa työtään avatessa oppii itsekin.
En kaipaa haastateluja kirjailijoiden perhe-elämästä, vaan rehellistä puhetta kirjailijan työstä ja kirjallisuudesta. Kirjailijan brändiä ei ole se, että hän menee viidettä kertaa vihille, omistaa ison koiran tai sairastaa keripukkia. Brändiä ovat kirjailijan työn tulokset ja työhön liittyvä julkisuus.
Minun kirjaelämäkesäni kohottavia kokemuksia ovat tähän asti olleet Vilja-Tuulia Huotarisen tyylikäs runo- ja puheshow vanhan kirjallisuuden päivillä ja oma esiintymiseni pienelle amerikansuomalaiselle yleisölle Teksasissa.
Millaisia olisivat ensi syksyn Turun ja Helsingin kirjamessujen kävijämäärät, jos niissä ei esiintyisi kirjailijoita?
Kumpia Suomessa mahtaa olla enemmän: kirjailijoita, joita kiusaa kustantajan vaatima pakkojulkisuus vai kirjailijoita,jotka haluaisivat edes kerran päästä puhumaan teoksistaan, työstään ja itsestään - kohdata lukijoitaan?


"You don't know a thing about their lives
They live where you wouldn't dare to drive
You shake as you think of how they sleep
But you write as if you all lie side by side"
 
Stephen Patrick Morrissey: Reader Meet Author

maanantaina 26. heinäkuuta 2010


Suomea vain viranomaissuomea

Suoritan moottoriajoneuvoa käyttäen toistuvia logistisia toimenpiteitä kotitalouden ruokahuollon turvaamiseksi keskipitkällä aikavälillä etukäteen määritellyn kehysbudjetin ja hankintaohjelman mukaisesti kokonaisedullisuuteen tähtäävää keskittämisperiaatetta noudattaen.
Älkää pelästykö. Halusin vain sanoa, että käyn autolla aina samassa kaupassa ostoslista taskussa.
Jos perheen ruokaostoksista tehtäisiin virkamiehen valmistelema, lautakunnan ja kaupunginvaltuuston maustama päätös, tulos voisi olla jotain edellä kirjoitetun kaltaista.

Suomi on Suomen eniten käytetty virkakieli. Se ei tarkoita, että suomea osaava aina ymmärtäisi viranomaisten virkakieltä.
Viranomaiskieli ei ole pelkästään hämärää. Se myös kaunistelee.
Kun kunta aikoo lakkauttaa kouluja, se tekee kouluverkkoselvityksen. Päätös voi näkökulmasta riippuen olla hyvä tai huono, mutta lakkauttaminen on lakkauttamista eikä verkon selvittämistä.
Kun liikennöitsijä hakee kaupungin lupaa lakkauttaa bussivuoroja, asia esitellään siten, että ”liikenteen määrää halutaan sopeuttaa vastaamaan vähentynyttä kysyntää vuoroilla, joilla liikennöinnin kulut ovat asiakastuloja suuremmat”. Yrittäjää ei voi velvoittaa kuljettamaan kuntalaisia ilman korvausta, mutta asian voisi sanoa suoraan.
Maailman ja murheiden muuttuminen tuo hallinnonkin kieleen uusia käsitteitä. Sellainen on ympäristövastuu, johon liittyy ehdollinen ympäristövelka. Se on ”velvoite, joka syntyy aikaisempien tapahtumien seurauksena, mutta jonka olemassaolo varmistuu vasta, kun yksi tai useampi epävarma tapahtuma, joka ei ole kokonaan kunnan määräysvallassa, toteutuu tai jää toteutumatta”.
Näin aineellisen ympäristön suojelu pilaa henkistä ympäristöä.

Mitä siitä, jos virkamiehet ja poliittiset päättäjät lähettävät toisilleen viestejä, jotka eivät avaudu ulkopuolisille?
He puhuvat keskenään samaa kieltä, ja asia hoituvat.
Aivan niinkään asia ei ole. Luottamusmiehet palauttavat asioita uudelleen valmisteltavaksi tai pyytävät virkamiehen kokoukseen mukaan, koska eivät ymmärrä, mitä esittelijä yrittää esittää. Kuinka vakaalla pohjalla mahtavat päätökset olla?
Mitä siitä, jos päätös on vaikeaselkoinen, jos tärkeistä asioista julkaistaan selkeäsanainen tiedote kunnan nettisivuilla tai siitä tehdään hyvä lehtijuttu?
Esityslistat ja pöytäkirjat ovat nykyään kaikkien internetiä käyttävien saatavilla. Kuntalainen pääsee useisiin asioihin käsiksi helposti jo siinä vaiheessa, kun virkakoneisto on saanut esityksensä valmiiksi. Matkaa päätökseen on silloin vielä monta askelta. Mutta mitä kuntalainen tekee informaatiolla, jota hän ei ymmärrä?
Valmistelun, esitysten ja päätösten täytyy olla ymmärrettävää ja hyvää kieltä siksi, että asiakirjat eivät ole enää päätöksiä tekevän vähemmistön työvälineitä. Niitä käyttävät myös muut kuntalaiset.

Kolumni julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.4.2010

torstaina 3. kesäkuuta 2010


Runojani Unikankareen sivuilla

 Viiden kaksirivisen runon sarja löytyy Unikankareen sivuilta, osoitteesta:
 http://www.unikankare.net/

Klikkaa "kirjallisuus".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti